Elokuvaohjaaja Jim Jarmusch sanoi kerran: nopea, halpa ja hyvä – valitse kaksi.
Jos jokin on nopea ja halpa, se ei ole hyvä. Jos se on halpa ja hyvä, se ei ole nopea. Jos se on nopea ja hyvä, se ei ole halpa. Valitse kaksi näistä, joiden mukaan elät.
Tämä pätee varsin hyvin autoihin ja moniin arkisiin asioihin. Taiteeseen sovellettuna sääntö alkaa kuitenkin rakoilla. Taideteos voi nimittäin olla yhtä aikaa halpa, hyvä ja laadukas. Ostajan kannalta tämä on erinomainen uutinen. Taiteen koko tuotantoketjun näkökulmasta asia on luonnollisesti monimutkaisempi.
Juuri tässä kohdassa taidenettihuutokaupat tulevat kuvaan. Huutokaupoissa taiteen hinta ja laatu eivät kohtaa toisiaan läheskään aina. Aidosti hyviä teoksia myydään yllättävän halvalla, samalla kun nimekkäiden taiteilijoiden heikot tai selkeästi sivutuotteiksi jääneet teokset keräävät innokkaita huutoja. Ilmiö toistuu niin säännöllisesti, ettei kyse ole sattumasta vaan jostain aivan muusta.
Hyvä ja laadukas ovat arkipuheessa lähes synonyymejä, vaikka ne eivät sitä varsinaisesti ole. Hyvä voi tarkoittaa eri ihmisille täysin eri asioita. Laadun arvioinnissa arvostelukyky sen sijaan pettää usein. Silloin mennään sen mukaan, mistä muutkin pitävät ja mitä muut haluavat ostaa. Kun kiinnostus kasautuu, teoksesta – tai mistä tahansa – tulee kallista. Se on kallis ja hyvä ostajan mielestä – parhaassa tapauksessa myös laadukas. Näin ei kuitenkaan läheskään aina ole.
Tästä huolimatta omaan arvostelukykyyn on syytä luottaa. Jos jokin teos on hyvä omasta mielestä, se on täysin hyväksyttävää. Laadukkuuden arviointi on kuitenkin asia, jossa moni kaipaa tukea, vertailua ja aikaa katsoa rauhassa. Juuri tähän suuntaan tämä blogi hapuilee – paineettomasti ja ilman lopullisia totuuksia. En missään nimessä väitä osuvani aina oikeaan.
Taidekyylä ikkunaostoksilla on sivusta katsomista. Selaan huutokauppoja, ihmettelen hintoja ja poimin esiin teoksia, joissa hinta ja laatu ovat oudossa – tai kiinnostavassa – epäsuhdassa. Useimmiten ikkunaostoksilla, ilman ostovelvoitetta ja ilman sijoituspuhetta.
En käsittele taidetta ensisijaisesti sijoituksena. Minua kiinnostaa, miksi jokin teos toimii ja miksi toinen ei, riippumatta siitä mitä se maksaa. Taustalla on vuosikymmenten kokemus taiteen tekemisestä ja katsomisesta, mutta tämä ei ole asiantuntijablogi sanan virallisessa merkityksessä. Tämä on subjektiivinen projekti, jossa katse saa harhailla ja mielipiteet olla vinossa.
Kirjoitan vain silloin, kun jokin pysäyttää: outo hinta, hyvä teos, huono teos liian kovalla hinnalla – tai parhaassa tapauksessa hyvä, halpa ja laadukas yhtä aikaa. Joskus tästä voi olla hyötyä lukijalle, joskus huutokaupalle. Ainakin se on yritys katsoa taidetta hieman pidemmän aikaa ja tarkemmin kuin pelkkä hintalappu antaisi odottaa.
